1 Herran sana, joka tuli Joelille, Petuelin pojalle.
Heinäsirkkojen hyökkäys
2 Kuulkaa tämä, te vanhimmat,
kuulkaa, maan asukkaat!
Onko tällaista tapahtunut teidän päivinänne
tai teidän isienne päivinä?
3 Kertokaa siitä lapsillenne,
kertokoot he omille lapsilleen
ja lastenlapset seuraavalle sukupolvelle:
4 mitä heinäsirkoilta jäi jäljelle, sen söivät niiden toukat, mitä toukilta jäi syömättä, sen ahmivat vaeltajasirkat, mitä vaeltajasirkoilta jäi, sen söivät kalvajasirkat.
Valittakaa ja vaikeroikaa!
5 Herätkää, te juopuneet, ja itkekää!
Valittakaa, viininjuojat!
Juoma on teiltä loppunut,
te olette kuivin suin.
6 Vihollinen hyökkäsi maahani
väkevin, lukemattomin joukoin.
Sen hampaat olivat kuin leijonan,
sen leuat kuin jalopeuran.
7 Se hävitti viiniköynnökseni, repi viikunapuuni, raastoi ja kuori sen paljaaksi. Tyhjinä jäivät törröttämään valkoiset oksat.
8 Valita kuin neitsyt, joka suruvaatteissa itkee nuorena kuollutta sulhastaan.
9 Ruokauhri ja juomauhri on loppunut
Herran temppelistä.
Murheissaan ovat papit,
Herran palvelijat.
10 Pellot ovat paljaina,
vainiot vaikeroivat,
sillä sato on tuhottu,
viini kuivunut,
öljy ehtynyt.
11 Peltomiesten toivo on rauennut tyhjiin,
viinitarhurit valittavat,
vehnä ja ohra on menetetty,
pelloilla ei ole mitään korjattavaa.
12 Viiniköynnös kuihtuu, viikunapuu lakastuu. Lakastuu granaattiomenapuu, omenapuu ja taatelipalmu ja jokainen metsän puu. Ilo on ihmisiltä kadonnut.
13 Pukeutukaa säkkivaatteeseen ja valittakaa,
papit!
Vaikeroikaa, te, jotka palvelette alttarin äärellä!
Valvokaa yöt temppelissä, te Jumalan palvelijat,
yllänne karheat suruvaatteet,
sillä teidän Jumalanne huoneesta
ovat loppuneet ruokauhrit ja juomauhrit.
14 Julistakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa vanhimmat ja kaikki kansa Herran, Jumalanne, huoneeseen, huutakaa avuksenne Herraa.
15 Voi, mikä päivä meitä odottaa!
Lähellä on Herran päivä,
tulossa on hävitys,
jonka Kaikkivaltias lähettää.
16 Ruoka on loppunut kaikkialta,
minne katsommekin,
ilo ja riemu on kadonnut
Jumalamme huoneesta.
17 Siemenjyvät ovat korventuneet
kuokitun maan pintaan,
varastot ovat typötyhjinä,
viljakuopat ovat sortuneet.
Kuivuus on vienyt kaiken viljan.
18 Voi karjaa! Se läähättää, harhailee näännyksissä, sillä laidunta ei löydy. Lampaatkin ovat tuhon omat.
19 Sinua, Herra, minä huudan.
Paahde on polttanut
kaiken ruohon,
hehkuva helle kärventänyt
metsän puut.
20 Myös villieläimet janoavat apua sinulta. Vesipurot ovat kuivuneet, ja paahde on polttanut kaiken ruohon.