Psalttari 107

1. Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2. Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3. Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4. Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5. Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7. Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9. Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10. Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11. Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12. Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14. Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16. Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17. Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18. Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20. Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22. Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23. Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24. He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25. Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26. Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27. Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28. Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29. Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30. Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31. Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32. Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33. Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34. Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35. Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36. Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37. Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38. Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39. Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40. Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41. Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42. Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43. Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.


Psalttari