JOBIN KIRJA

Luku 16

1. Sitte vastasi Job ja sanoi:
2. Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3. Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4. Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5. Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
6. Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7. Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8. Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9. Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10. He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11. Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12. Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13. Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14. Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15. Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16. Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17. Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
18. Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19. Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20. Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21. Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22. Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.


JOBIN KIRJA